Tämä on latausaseman hankinnan yleisin yliajattelu. Keskimääräinen suomalainen ajaa noin 50 kilometriä päivässä eli kuluttaa 9–10 kilowattituntia. Ratkaisevaa ei ole se, kuinka nopeasti auto latautuu, vaan ehtiikö se latautua yön aikana. Käytännössä ehtii lähes aina.

Tämä on hankinnan tärkein yksittäinen tieto, ja se jää usein huomaamatta: latausaseman teho ei nosta auton lataustehoa. Vaihtovirtalatauksessa nopeuden ratkaisee auton sisäinen laturi. Jos auto ottaa vastaan 11 kilowattia, 22 kilowatin latausasema lataa täsmälleen yhtä nopeasti – mutta maksaa enemmän ja vaatii järeämmän kaapelin.

Latauspiste on yksi talon suurimmista yksittäisistä kuormista, ja se on päällä tunteja kerrallaan. Ratkaisevaa ei ole liittymän koko yksin vaan se, mitä muuta on samaan aikaan päällä. Kriittinen hetki on talvi-ilta: sauna lämpiää, lämmitys käy täydellä ja auto on juuri kytketty lataukseen.

Tyypilliset samanaikaiset kuormat: sähkökiuas 6–9 kW, sähkölämmitys 5–10 kW, lämminvesivaraaja 3 kW, liesi 3–6 kW. Kahden ensimmäisen yhdistelmä syö jo suurimman osan 3×25 A liittymästä.

Kuormanhallinta seuraa talon kokonaiskulutusta ja pudottaa latausvirtaa automaattisesti, kun muu kulutus nousee. Kun kiuas sammuu, lataus palaa täydelle teholle. Käyttäjä ei huomaa mitään – lataus vain kestää hetken kauemmin, ja yön yli aikaa on runsaasti.

Latauslaitteen hinta on kiinteä, asennuksen hinta ei. Etäisyys sähkökeskuksesta ja kaapelireitin tyyppi ratkaisevat, maksaako asennus tuhat vai kolme tuhatta euroa. Tämä on ainoa kustannuserä, johon voi vaikuttaa suunnitteluvaiheessa – latauspaikan siirtäminen lähemmäs keskusta on halvin säästö, joka hankkeessa on tarjolla.

Kaapelin poikkipinta-ala kasvaa matkan mukana, koska jännitteenalenema on rajattu. Lyhyellä matkalla riittää ohuempi kaapeli, pitkällä tarvitaan järeämpi – ja hintaero kertautuu metrimäärällä. Urakoitsija mitoittaa kaapelin, mutta matkan pituus kannattaa mitata itse ennen tarjouspyyntöä.

Latauspiste ei ole tavallinen pistorasia vaan oma suojattu ryhmänsä, jolle on omat vaatimuksensa. Sähköauton latauksessa voi esiintyä tasavirtavuotoa, jota tavallinen vikavirtasuoja ei havaitse – siksi suojauksen on oltava tarkoitukseen sopiva.

Perustoiminto on kaikissa sama: laite syöttää autolle vaihtovirtaa turvallisesti. Erot ovat käytettävyydessä ja siinä, tarvitaanko kulutustietoa muuhun kuin omaan seurantaan.

Taloyhtiössä kysymys ei ole yhdestä latauspisteestä vaan siitä, mihin järjestelmä skaalautuu. Yleisin ja kallein virhe on vetää ensimmäinen piste halvimmalla mahdollisella tavalla – jolloin seuraavat maksavat moninkertaisesti, koska runko ja keskus on mitoitettu yhdelle.

Latausasema on lämmitysinvestointeihin verrattuna pieni hanke, jonka takaisinmaksu on poikkeuksellisen nopea – ei siksi että laite säästäisi energiaa, vaan siksi että kotisähkö on paljon julkista latausta halvempaa.